maanantai 20. helmikuuta 2012

Saturday after mistake..

Torstai-ilta ei siis mennyt ihan kuten piti, kuten kerroinkin jo edellisessä päivityksessä. Perjantaina Saran asunnolta herätessäni tönin myös Davidin ylös sohvalta ja häivyimme vähin äänin asunnosta. Kävimme syömässä aamupalaa ulkona jonka jälkeen Davidin piti lähteä kiireellä töihin.

Tajusin mokanneeni erittäin pahasti. Tein nimenomaan kuten ei pitäisi, mitä olen naureskellut muiden tekevän jo monia vuosia. Olin liian kännissä. Omaksi puolustuksekseni sanon kuitenkin sen, että takana oli kuitenkin rankka työpäivä, enkä ollut kuitenkaan todellakaan missään kaatokännissä. Pystyin täysin kommunikoimaan ja pelaamaan peliäni viimeiseen asti Sarankin kanssa, nyt vaan väsymys vei kesken odottelun. Haluaisin todella tietää kauanko odotin ennen nukahtamistani, lähtikö Sara kenties paskalle kesken kaiken vai mikä hänellä on niin kauan kestänyt että olen itse kerinnyt sammumaan?

Oli miten oli, sain tarpeekseni tämän asian vatvomisesta. Virhe mikä virhe, johtui se sitten mistä tahansa. Kohti uusia tuulia. Halusin jättää tämän, lähinnä nolon, sattumuksen taakseni ja aloittaa alusta. Haluan kuitenkin olla blogini lukijoille rehellinen ja tästä syystä dokumentoin myös tämän epäonnistumiseni.

Lauantaina olo tuntui taas loistavalta ja aloitin päiväni muna-pekoni aamiaisella ja lasillisella Johnnie Walker Blue Label -viskiä jota minulla on aina hyllyssäni. Lueskelin rauhassa päivän uutiset ja aloin jo suunnitella tulevaa iltaa. Muutama ystävistäni oli järjestämässä jonkinlaisia illanistujaisia kotonaan. En kuitenkaan pitänyt tätä edes vaihtoehtona, sillä tunsin aina näistä harmillisen monia naisia, samat ystävät kun on. Yleensä olin siis jo saanut heistä, tai heidän lähimmistä kavereistaan, pisteen itselleni. Toinen vaihtoehto on se, että he kuuluivat vaan sen alueen ulkopuolelle mikä minua ei edes ensisijaisesti kiinnosta ja jollaisia olisi kuitenkin baarit täynnä. Kavereiden illanistujaisiin osallistuminen ei siis olisi kovin edukasta peliäni ajatellen.

Maassa jossa asun turismi on yleistä. Se on maan elinkeino. Tästä on minulle erittäin edukasta sillä faktahan on se, että turistit ovat parhaita mahdollisia kohteita. Nämä naiset ovat viettämässä lomaa, pitämässä hauskaa ja irtautumassa arjesta. Usein he ajattelevat että se joka tapahtuu lomalla jääköön lomalle. He eivät siis pode siitä huonoa omatuntoa että lähtevät yhden miehen matkaan baarista vain sen yhden yön hekuman takia. Näin ollen myös kynnys lähtemiseen on luonnollisesti pienempi.

Lähdin siis keskustaan suunnitelmanani löytää hyviä kohteita, pääasiassa turisteja. Lauantaina heitä on ehkä eniten liikkeellä, joka on tärkeää varsinkin näin varsinaisen lomailuajan ulkopuolella. Ei mennyt aikaakaan kun törmäsin erään baarin ulkopuolella kolmeen, ilmeisesti ruotsalaiseen, naiseen. Naiset olivat tupakalla ja vaikuttivat kovasta äänenkäytöstään ja kihertelyistään päätellen varsin hyvässä nousuhumalassa olevilta Vaikka työkavereinani on sekä ruotsalaisia että norjalaisia, en vieläkään ole kovin hyvä erottamaan näitä kieliä toisistaan koska en kumpaakaan kieltä osaa alkeita enempää. Nämä naiset päättelin ruotsalaisiksi puhtaasti heidän ulkoisesta olemuksestaan.

- Ai, moi taas! Miten te tänne olette eksyneet? kysyin astuessani heidän viereensä.

Tämä on turistien kesken varsin hyvä, joskin pienen riskin omaava aloitusrepliikki. Se heittää pallon automaattisesti naisille, jotka joutuvat miettimään että missä olemme tavanneet aikaisemmin. Hyvin usein he pistävät muistamattomuutensa omaksi syykseen ja painavat sen villasella, kuitenkin täysin uskoen että olemme jo aikaisemmin tavanneet jossakin. Jos he ovat maassa ensimmäistä päivää tai ensimmäistä kertaa ulkona ja ovat täysin varmoja etteivät ole minua nähneet, voin aina kertoa erehtyneeni henkilöistä ja jatkaa juttua siitä. Kun kyseessä on ryhmä naisia, on myös mahdollista että toiset uskovat edes jonkun heistä tavanneen minut aikaisemmin eivätkä edessäni kehtaa asiaa varmistella toisiltaan.

- Moi vaan sullekki! Me vaan satuttiin tähän, ku tää näytti kivalta paikalta, vastasi yksi heistä yrittäen samalla hymyillä näteintä hymyään.
- Okei. Hassua että törmättiin taas, vastasin heittäen tahallaan pallon takaisin heille.
- Niinpä! vastasi sama nainen pitäen ihan hieman liian pitkän tauon ennen vastaustaan.

Tämä vahvisti minulle sen ettei heillä, tai ainakaan tällä yhdellä, ollut hajuakaan mistä he voisivat minut tietää. Tästä syystä pidin pallon heillä ja hymyilin vain nätisti samalla savukettani imien.

- Haluatko sä liittyä meidän pöytään? jatkoi edelleen sama nainen melkein kiusalliseksi muuttuneen hiljaisuuden jälkeen.
- Tottakai. Onko teitä muitakin? kysyin uteliaalta kuulostaen
- Ei, vaan me kolme.

Sain juuri sen mitä halusinkin. Pöydässä pidin yllä pientä turhanpäiväistä juttua ja pidin korvani auki poimiakseni heidän nimiään. Suurinpiirtein puolen tunnin kuuntelulla sainkin jo jokaisen nimen - Maria, Elise ja Tia. Kaikki ruotsalaisia, joten arvaukseni osui oikeaan. Tia oli tuo nainen joka oli tehnyt palveluksen minulle pyytämällä minut heidän pöytäänsä. Eniten minua kiinnosti kuitenkin Elise, joka oli mielestäni pöydän hyvännäköisin. Hänellä oli kauniit, symmetriset kasvot sekä pitkä, etupuolelta tisseille ulottuva blondi tukka. Ruumiinrakenteeltaan hän oli loistava - sporttinen vartalo, kauniit, käteensopivat rinnat ja pituutta ehkä noin 170 senttimetriä.

Naista lähestyessä täytyy muistaa heidän kilpailuviettinsä. Se on aivan totta, että olemalla välinpitämätön heidän suhteeseensa saat heiltä enemmän huomiota. Tämä perustuu ihan siihen että nainen haluaa sitä mitä ei saa. Jos siis flirttailet jonkun naisen ystävän kanssa ja pidät tämän kanssa hauskaa, nainenkin kiinnostuu sinusta yhtäkkiä. Hän saa yllättvän halun saada juuri sinut koska näki että hänen ystävänsä on sinusta kiinnostunut. Olet siis kiinnostava muiden naisten silmissä, jolloin nainen haluaa sinut itsellesi. Näin kävi myös minulle keskustellessani Tian kanssa. Olin jutellut pelkästään hänen kanssaan koko illan, asiasta jos toisesta.  Yhtäkkiä Elise siirsi kätensä reidelleni ja kysyi että mitä meinaan loppuiltana.

Kerroin Eliselle etten vielä tiedä, mutta että rupen olemaan suhteellisen väsynyt jo. Tällä kertaa se oli pelkkää puhetta sillä olin pitänyt huolen siitä ettei ainakaan se väsymys iske itselleni. Olin edelleen täysin voimissani eikä väsymyksestä ollut tietoakaan. Olin siis valmis liikkumaan ihan minne vain, suhteellisen selvinpäin ja nopeaälyisenä.

- Mua väsyttää. Missä sä asuitkaan? kysyi Elise samalla silmiään tarkkaavaisuuden parantamiseksi siristäen.
- Lähellä. Tästä kävelee ehkä parikyt minsaa, vastasin hiukan hymyillen.
- Mennäänkö teille jatkoille? Tää on ihan perseestä.
- No, mennään vaan, sanoin ja tavallaan olin samaa mieltä asiasta. Mitään iheemmllistä ei ollu tapahtunut aikoihin.

Tultuamme meille ei mennyt aikaakaan ennenkuin rupesimme suutelemaan. Riisuin Eliseltä vaatteet pikkuhiljaa, ja alta paljastui se täydellinen varatlo jota olin osannut jo hänen kehoaan nuolevien vaatteiden alta odottaa. Kaadoin hänet sängylleni ja siirryin nuolemaan hänen pyhintään..

Ei mennyt aikaakaan kun Elise jo supisteli orgasmin kourissa. Tämä antoi itselleni sen merkin että on vuoroni. Rullasin kondomin päälleni ja panimme kolmessa eri asennossa, lähetyssaarnaajassa, kyljeltään sekä takaapäin. Seksi oli ihan ookoo, varmasti panisin uudestaankin. Harmikseni Elise jäi yöksi, mutta onneksi tajusi aamulla lähteä ilman että jouduin erikseen kehottamaan.

Pistetilanne: 1

perjantai 17. helmikuuta 2012

Ratkaisematon ilta

Heräsin tähän perjantaiseen aamuun kauhea jyskytys päässäni, kieli kuivana kuin Sahara ja oikea käsi täysin puutuneena. Aavistin heti ettei ilta ollut mennyt suunnitelmieni mukaan, enkä pikaisella miettimisellä saanut mitään tarkkoja muistikuvia loppuillan tapahtumista päähäni. Avasin varovasti silmäni vain huomatakseni etten ole ainakaan kotonani ja että vieressäni, puutuneen käteni päällä, on nainen. Nainen oli ihan hyvännäköinen - tumma, lähestulkoon musta tukka, ruskettunut iho ja hoikka vartalo. Hänellä oli yllään violetit alusvaatteet joiden rintaliiviosa oli koristeltu mustalla pitsillä. Harmikseni seuraava havaintoni oli se, että minä olin täysin pukeissa, ellei avonaista vyötä sekä ylintä nappia oteta huomioon.

Hivutin käteni varovasti pois naisen alta yrittäen olla herättämättä häntä. Pikkuhiljaa ylös noustessani jyskytys päässäni koveni. Istuin hetken sängyn reunalla kokoamassa itseäni sekä ajatuksiani jonka jälkeen nousin kokonaan sängystä. Avattuani makuuhuoneen oven ja saavuttuani vieraan asunnon olohuoneeseen alkoivat muistikuvat palautua hiljalleen yhä elävämpinä. Asunnossa oli tyhjiä tölkkejä siellä täällä, mieto tupakansavun haju ilmassa sekä sammunut mieshenkilö majoittamassa sohvaa. Tunnistin miehen työkaverikseni. Muistin tulleeni tähän asuntoon jatkoille Saran, työkaverini sekä kolmen muun naisen kanssa joiden nimiä en saanut sillä hetkellä mieleeni. Sara oli siis tuo nainen jonka vierestä heräsin.

Palataan iltaan joka jatkoille lähtemistä edelsi. Saatuani blogini ensimmäisen postauksen kirjoitettua, lähdin työkaverini, Davidin, asunnolle tarkoituksena piipahtaa sisällä ja jatkaa matkaa hänen kanssaan. Olimme aikaisemmin töissä päättäneet lähteä viettämään iltaa ilman sen kummempaa syytä. David on minua pari vuotta vanhempi, varsin mukava ruotsalainen joka puhuu paljon ja juo vielä enemmän. Hänen kertomansa mukaan hän oli ollut maailmalla jo nelisen vuotta ja kerinnyt asumaan erittäin eksoottisissakin kohteissa Aasian seudulla.

Saapuessani Davidin asunnolle puolenyön paikkeilla ja hän oli parhaillaan menossa suihkuun. Mietin että miten hän voikin olla näin pahasti vaiheessa, kun nimenomaan sovimme vain tapaavamme hänen asunnollaan ja lähtevämme liikkeelle oikeastaan samantien. David oli kuitenkin varsin nopea valmisteluissaan, sillä olin hädin tuskin kerinnyt juomaan avaamaani kaljaa kun hän jo ilmoitti olevansa valmis. Tilasimme taksin ja päätimme suunnata suoraan keskustan baareille.

Saavuttuamme keskustan baarikadulle huomasimme illan olevan varsin viileä - niin lämpötilallisesti kuin ihmismääräisestikin. Kyseessä oli toki off-season, eli turistit eivät paikkaa juurikaan kansoittaneet eivätkä ne vähäisetkään turistit tai paikalliset katukuvassa ainakaan ruuhkaa saaneet aikaan. Kesäisin jo pelkästään tämä katu oli aivan täynnä ihmisiä. Tähän olimme kuitenkin jo tottuneet ja tiedostimme varsin hyvin, että kyseessä on torstai joka vähentää ihmisten menojalan vipatusta entisestään. Päätimme lähteä kävelemään baarikatua eteenpäin kunnes löytäisimme lupaavan paikan.

Käveltyämme kadun lähes toiseen päähän, tulimme kantapaikkamme, Bar Nativen, kohdalle. Native on jaettu ikäänkuin kahteen osaan - kadun toisella puolella on varsinaiset sisätilat, musiikki täysillä ja ihmiset tanssilattialla. Toiselta puolelta löytyy terassialuetta sekä sisätila jossa ei kuitenkaan ole ollenkaan yhtä seinustaa, eli terassialueelta voi sisälle kävellä esteettä. Varsinkin alkuillasta tämä puoli on mieleeni koska keskustelu on helpompaa, on tilaa olla ja tämän ulko-sisätilan sohvat ovat varsin mukavia.

Valitsimme jälkimmäisenä mainitun ja jäimme baaritiskille odottamaan vuoroamme. David kertoi jostain sukelluskurssista jonka hän aikoo ottaa kesällä ja taisi hän puhua sukellusfirman perustamisestakin. Itse keskityin haravoimaan pöytiä katseellani - osittain tuttuja etsien mutta muuten lähinnä ihmisiä arvioiden. Tuttuja ei näyttänyt paikalla olevan. Huomioni kiinnittyi kuitenkin erääseen pöytään jossa oli neljä, baaritiskiltä arvioiden suhteellisen kaunista naista. He istuivat sohvarykelmällä jossa oli vielä paljon tilaa jäljellä. Vinkkasin pöydän Davidille ja lähdimme kävelemään sitä kohti.

- Saako liittyä seuraan? kysyin samalla lähimpänä minua ollutta naista silmiin katsoen.

Naiset katsoivat meitä arvioivasti ja muutaman katseen toisiinsa luoden päättivät tilaa löytyvän. En ollut varma olivatko he paikallisia vai vaan piipahtamassa olevia turisteja. Syntyjään he eivät ainakaan olleet täältä kotoisin, mutta täällä asuukin monia nuoria jotka ovat muualta tänne muuttaneet. Tämä mieltäni askarruttava kysymys olikin ihan hyvä avausrepliikki esitettäväksi pöytään istumisen jälkeen. Kävi ilmi, että Sara, tummatukkainen nainen asui täällä ja nämä kolme muuta olivat hänen ystäviään jotka olivat kotoisin Norjasta ja vain tapaamassa ystäväänsä.

Ilta jatkui small-talkin merkeissä - puhuttiin töistä, Norjan talvesta, kotimaistamme, säästä täällä, tulevaisuuden suunnitelmista sekä miehen ja naisen eriarvoisuudesta joissakin yhteiskunnissa sekä siitä mitä tulisi tehdä jotta tilanne paranisi. David kiskoi viinaa vauhdilla ja yllytti muitakin juomaan. Illan aikana pöytään tilattiin useita 12 shottia sisältäviä tarjottimia, oli Jägermaisteria sekä tequilaa. Nostimme maljaa muun muassa torstaille, ystäville, lomalle sekä tulevalle.

Muutaman tunnin päästä David rupesi olemaan siinä kunnossa että seuraavana olisi vuorossa pöytään sammuminen. Vaikka hän onkin kova juomaan määrällisesti on myös hänellä rajansa. Nyt ylimääräisten shottien sekä vodkacolan kiskominen kostautui. Itse olin tässä vaiheessa paljon paremmassa kunnossa ja Sarakin istui jo kihertämässä kainalossani. Mietin miten jatkan tilannetta, David ei selkeästi jaksaisi enää kauaa ja tahdon saada tästä pisteen.

- Miten olisi jatkot? kuulin itseni kysyvän sen kummempia miettimättä.
- Joo, jatkot, totta vitussa! David lähes huusi kysymykseeni vastaukseksi.
- Hmm.. Teilläkö? Sara kysyi niin hiljaisella äänellä korvani vieressä lähes kuiskaten, että olen lähes varma olleeni ainoa joka sen kuuli.

Vastaus miellytti minua ja tiesin että tämä piste voisi olla varma. Silitin hellästi Saran reittä ja kerroin että meillä jatkot olisi muuten aivan loistava ajatus mutta halusin myös ajatella hänen kavereitaan jotka asuivat aivan Saran asunnon lähettyvillä olevassa hotellissa. Meiltä sinne olisi kuitenkin matkaa ja tytöillä olisi ikävä lähteä yksin sinne suunnistamaan, edes taksilla. Sara ei näyttänyt miettivän asiaa paria sekuntia kauempaa kun hän jo päätti että toki jatkot voidaan pitää myös hänen luonaan. Tämä suunnitelma tyydytti kaikkia joten lähdimme matkaan.

Saavuimme Saran kämpille. Sara pahoitteli sotkua, kuulemma eilen oli vietetty pikkulauantaita ja häneltä oli jäänyt siivoamatta koska ei uskonut että tänne ketään tulisi. Istuuduimme kaikki hänen olohuoneensa isoille nahkasohville. Sara tarjosi kaikille tequilaa harmitellen ettei hänellä ole itseasiassa mitään muuta tarjottavaa. Joimme kaikki muutaman shotin kahta Saran kavereista lukuunottamatta, jotka sanoivat että passaavat koska väsymys on liian suuri. Shottien jälkeen keskityimme Saran kanssa vain toisiimme. Suutelimme pitkään Saran istuessa sylissäni ja kuuntelin Saran kuiskailua korvaani. Hetken kuitenkin keskeytti yksi Saran kavereista.

- Me taidetaan lähteä sinne hotellille, kellokin on aika paljon, yksi Saran ystävistä selitteli.
- Ahaa.. Okei. Nytkö jo? Sara kysyi muka ihmetellen.
- Joo. Toi ykskin on sammunut ja tekin näytätte keskittyvänne aika hyvin toisiinne..

Vilkaisin Davidia joka nukkui puolinojaavassa asennossa sohvalla. Huokaisin syvään, ehkä liiankin syvään, sillä kaikki tuntuivat noteeraavan sen. Sara kuitenkin puolsi kavereiden ajatuksia ja kävi ovella hyvästelemässä heidät. Kavereiden lähdettyä Sara ehdotti minulle vielä muutamaa shottia että saadaan pullo tyhjäksi. Pullo tyhjeni molempien avustuksella, shottien välissä jatkettiin toistemme hyväilyä sekä suutelua.

Pullon loputtua ehdotin makuuhuoneen puolelle siirtymistä. Totesin että ilta rupeaa kuitenkin olemaan pian aamun puolella ja ainakin itseäni väsyttää jo helvetisti. Pidin kuitenkin pilkkeen silmäkulmassa ja Sara ymmärsi mitä tarkoitin. Hän tuntuikin olevan varsin määrätietoinen ja halunsa esittävä nainen. Ehdotukseni jälkeen Sara nimittäin tarttui kädestäni ja ohjasi minut makuuhuoneeseensa ja rupesi napittamaan paitaansa auki. Hän teki sen erittäin hitaasti, keikistellen samalla ja kertoen kuinka ainakin hän tykkää nukkua alasti. Myönsin tekeväni samoin ja seurasin nauttivin katsein kun Sara riisui farkkujaan. Päästyään päällimmäisistä vaatteistaan eroon Sara kertoi käyvänsä nopeasti vessassa johon nyökkäsin myöntyvästi.

Tässä kävi virheeni. En muista mitään muuta. Oletettavasti olen sammunut tämän jälkeen, koska olin itsekin varsin tukevassa humalassa jo tässä vaiheessa. Olen kokenut vastaavaa ennenkin teinivuosinani ja tiedän että liiallinen humala vaikeuttaa pisteiden saantia rutkasti. Alkutyö - bongaaminen, keskustelu ja lämmittely on oikeasti parasta tehdä täysin selvinpäin tai korkeintaan pienessä hiprakassa. Olin kuitenkin itse aivan liian humalassa. En tiedä miksi toistin tälläisen virheen, virheen jota olen ennen säälinyt ja nauranut niin monen miehen tekevän. Haen lohtua siitä, että ehkä yritin liikaa uutta blogiani varten. Unohdin aivan perusasiat. Ehkä pidin pistettä liian varmana ja join sen takia aivan liian paljon. Nyt piste jäi kuitenkin saamatta. Se, että miksi vyöni ja ylin nappini olivat auki on vielä epäselvää. Sitä ei tiedä kukaan. Ehkä avasin ne odottaessani Saraa. Ehkä hän avasi ne. Kukaan ei tiedä eikä asialle varmaan koskaan ratkaisua saada.

Saran numeroa tai koko nimeä en koskaan ottanut. Tiedän missä hän asuu, mutta en tiedä tulemmeko tapaamaan enää jatkossa.

torstai 16. helmikuuta 2012

Pelin avaus

Monet blogit tuntuvat alkavan esittelyllä joten tunnen lähes velvollisuudekseni avata myös omia taustojani hieman. Osittain esittelyn "pakollisuus" johtuu varmaan siitä, että lukijat tarvitsevat jotakin johon samaistua. Jotakin joka tuo kirjoittajan tekstin lähemmäs itseään jotta sitä on helpompi tulkita ja kritisoida, kun voi kuvitella tietävänsä miltä kirjoittajasta tuntuu. Samalla tekstistä on ehkä helpompi nauttia kun välillä tuntuu että kirjoittaja osuu hämmentävän lähelle jotakin omaa elämää koskettavaa tilannetta. Tiedä sitten miten asia on mutta myös minä aloitan esittelyllä.

Olen siis nuori miespuolinen henkilö. Asun nykyään ulkomailla, Etelä-Euroopassa. Muutin tänne koska kaipaan seikkailuja sekä jotakin uutta elämääni. Kyllästyin Suomeen, suomalaisiin ihmisiin sekä siihen ainaiseen oravanpyörään ja paineisiin jota nuoriin asetetaan. Ei tämä pakkasen puute ja inhimillisempi ilmastokaan toki haitaksi ole, päinvastoin. Tämä blogi ei kuitenkaan kerro elämästäni ulkomailla eikä kyllästymisestäni Suomeen. Seikkailunhalusta osittain kyllä. Eniten tulen kuitenkin kertomaan blogissani seikkailuistani naisten kanssa.

Miksi juuri naisista? Koska aihe kiehtoo minua. Koen tietäväni suhteellisen paljon naisista, omaan ikäluokkaani verrattuna ehkä jopa hämmentävän paljon. Tämän olen huomannut puhtaalla tarkkailulla - jo opiskeluaikoina luokkatoverini kaikkine naistarinoineen vaikuttivat tietämättömiltä ja aiheuttivat itsessäni lähinnä hiljaista myötähäpeän tunnetta. Sama tunne on jatkunut myös opiskelujen jälkeisillä työpaikoilla kollegoiden seurassa. Baarissa nähdyt iskuyritykset ovat kertoneet karua kieltään. Tuntuu että perinteinen suomalainen mies ei todellakaan ole romanttinen saati sitten osaa käsitellä naista. Nämähän ei kuitenkaan kulje käsi kädessä, sillä naista voi osata käsitellä ilman romantiikkaa. Osaamattomille romantiikasta voi kuitenkin olla ainakin hetkellinen apu naisen käsittelyssä ainakin tiettyyn pisteeseen saakka. Perinteisen suomalaisen miehen puolustukseksi pitää todeta kuitenkin se, että varsinkin nyt ulkomailla asuessani ja moniin kansalaisuuksiin törmättyäni, sama tunne on siitä huolimatta toistunut aina tasaisin väliajoin. Naisia ymmärtämättömiä miehiä on maailman ääriin asti ihan jokaisessa maailman kolkassa. Ainakin niissä kolkissa joissa olen tähän mennessä käynyt.

En todellakaan väitä että itse tietäisin naisista kaiken - todella kaukana siitä. Tuntuu silti siltä että suuri osa miehistä, varsinkin nuorista, tietää vielä vähemmän tästä mystisestä aiheesta kuin minä. Tästä syystä tuo vastakkainen sukupuoli varmaan niin kiinnostaakin ihan perinteisen sukupuolivietin lisäksi. Olen kehittänyt tästä tietynlaisen pelin sekä haasteen itselleni. Saan mielihyvän tunnetta siitä, että saan naisen viettämään yön kanssani. Lasken tämän pisteeksi.

Naisesta riippuen se vaatii joskus melkoista opiskelua ja ymmärrystä, miehen logiikasta irtautumista ja varsinaista paneutumista asiaan. Miettimällä oikeasti sitä, mitä juuri kyseinen nainen hakee ja mitä hän haluaa. Antamaan kaikkensa saavuttaakseen asian mitä itse haluaa. Pisteen. Tietysti joskus se on hyvinkin helppoa - saahan suurin osa miehistä naista edes joskus elämässään ilman minkäänlaista suurempaa tietämystä tai ymmärrystä heidän ajattelutavastaan tai kehon toiminnasta ja eleistä.

Kuitenkin juuri tästä olenkin kehittänyt itselleni haasteen, sillä tunnen onnistumisen tunnetta sellaisen naisen kotiin viemisestä jota ystäväni pitävät mahdottomana. Naisen, jota monet karttavat jo pelkästään pakkien pelossa. Enää eivät itseäni niinkään kiinnosta ne pubiruusut jotka lähtevät lähes kenen tahansa matkaan. Heissä ei ole mitään haastetta, ei ole mitään tavoiteltavaa. Sellaisen kun saa kuka tahansa. En kuitenkaan tällä tarkoita ettenkö joskus sellaiseen sortuisi, sillä on minullakin seksuaaliset haluni ja jos en vain onnistu saamaan sitä ykköspalkintoa kotiin niin välillä täytyy tyytyä huonompaankin. Minäkin olen kaukana täydellisestä kuten kaikki me, joten epäonnistumisia tulee väistämättä.

En pidä itseäni pelini syystä huonona ihmisenä enkä tosiaankaan esineellistä naista. Tiedän kuitenkin mitä elämältäni juuri nyt haluan ja elän sen mukaan. En tahdo sitoutua joten tämän kehittämäni pelin pelaaminen sopii tämän hetkiseen elämääni paremmin kuin hyvin. Teen sen usein myös naisille selväksi, vähintäänkin seuraavana aamuna. Saatan olla joidenkin mielestä kusipää ja sen hyväksyn kyllä, koska paikoitellen ajattelen itsekin niin. Totuus on kuitenkin se, että olen vain mies joka pyrkii koko ajan oppimaan paremmin mitä nainen kaipaa ja haluaa ja käyttämään sitä hyväkseni, ajamaan omia etujani sekä halujani. Jos nainen osaa nauttia vain illasta ja olla toivomatta liikoja on se varmasti hyvä, ellei loistava, ilta myös hänelle.

Nimenomaan tästä tässä blogissa on kyse. Tulen kertomaan valloituksistani, naisista, joita olen saanut matkaani. Mitä heidän saaminen on vaatinut. Mietteitä heidän ajatuksistaan ja siitä mitä itse olen mieltä. Tulen avaamaan seksielämääni ja kertomaan millaisia he olivat sängyssä. Tulen kertomaan seikkailuistani. Kaiken. Samalla tämä toimii päiväkirjana itselleni, dokumentaationa muistoista ja kokemuksista mitä tulen keräämään. Sekä laskurina pisteilleni.

Nyt jotkut pitävät sovinistina. Jotkut eivät tiedä mitä mieltä olisi. Osa odottaa vain mitä tuleman pitää. Toiset halveksuu. Tietyt ihmiset eivät edes lukeneet tänne asti, vaan sulkivat sivun aikapäiviä sitten. Jos sinä kuitenkin luet tätä edelleen ja pidät tekstiä asiallisena, halveksuttavana, kauniina, huvittavana, ärsyttävänä, yleistävänä tai ylipäätänsä olet muodostanut jonkun mielipiteen lukemastasi tekstistä, stay tuned. Lähden nyt viettämään iltaa ja toivon että voin tehdä seuraavan päivityksen jo tulevasta illasta.