Ratkaisematon ilta

Heräsin tähän perjantaiseen aamuun kauhea jyskytys päässäni, kieli kuivana kuin Sahara ja oikea käsi täysin puutuneena. Aavistin heti ettei ilta ollut mennyt suunnitelmieni mukaan, enkä pikaisella miettimisellä saanut mitään tarkkoja muistikuvia loppuillan tapahtumista päähäni. Avasin varovasti silmäni vain huomatakseni etten ole ainakaan kotonani ja että vieressäni, puutuneen käteni päällä, on nainen. Nainen oli ihan hyvännäköinen - tumma, lähestulkoon musta tukka, ruskettunut iho ja hoikka vartalo. Hänellä oli yllään violetit alusvaatteet joiden rintaliiviosa oli koristeltu mustalla pitsillä. Harmikseni seuraava havaintoni oli se, että minä olin täysin pukeissa, ellei avonaista vyötä sekä ylintä nappia oteta huomioon.

Hivutin käteni varovasti pois naisen alta yrittäen olla herättämättä häntä. Pikkuhiljaa ylös noustessani jyskytys päässäni koveni. Istuin hetken sängyn reunalla kokoamassa itseäni sekä ajatuksiani jonka jälkeen nousin kokonaan sängystä. Avattuani makuuhuoneen oven ja saavuttuani vieraan asunnon olohuoneeseen alkoivat muistikuvat palautua hiljalleen yhä elävämpinä. Asunnossa oli tyhjiä tölkkejä siellä täällä, mieto tupakansavun haju ilmassa sekä sammunut mieshenkilö majoittamassa sohvaa. Tunnistin miehen työkaverikseni. Muistin tulleeni tähän asuntoon jatkoille Saran, työkaverini sekä kolmen muun naisen kanssa joiden nimiä en saanut sillä hetkellä mieleeni. Sara oli siis tuo nainen jonka vierestä heräsin.

Palataan iltaan joka jatkoille lähtemistä edelsi. Saatuani blogini ensimmäisen postauksen kirjoitettua, lähdin työkaverini, Davidin, asunnolle tarkoituksena piipahtaa sisällä ja jatkaa matkaa hänen kanssaan. Olimme aikaisemmin töissä päättäneet lähteä viettämään iltaa ilman sen kummempaa syytä. David on minua pari vuotta vanhempi, varsin mukava ruotsalainen joka puhuu paljon ja juo vielä enemmän. Hänen kertomansa mukaan hän oli ollut maailmalla jo nelisen vuotta ja kerinnyt asumaan erittäin eksoottisissakin kohteissa Aasian seudulla.

Saapuessani Davidin asunnolle puolenyön paikkeilla ja hän oli parhaillaan menossa suihkuun. Mietin että miten hän voikin olla näin pahasti vaiheessa, kun nimenomaan sovimme vain tapaavamme hänen asunnollaan ja lähtevämme liikkeelle oikeastaan samantien. David oli kuitenkin varsin nopea valmisteluissaan, sillä olin hädin tuskin kerinnyt juomaan avaamaani kaljaa kun hän jo ilmoitti olevansa valmis. Tilasimme taksin ja päätimme suunnata suoraan keskustan baareille.

Saavuttuamme keskustan baarikadulle huomasimme illan olevan varsin viileä - niin lämpötilallisesti kuin ihmismääräisestikin. Kyseessä oli toki off-season, eli turistit eivät paikkaa juurikaan kansoittaneet eivätkä ne vähäisetkään turistit tai paikalliset katukuvassa ainakaan ruuhkaa saaneet aikaan. Kesäisin jo pelkästään tämä katu oli aivan täynnä ihmisiä. Tähän olimme kuitenkin jo tottuneet ja tiedostimme varsin hyvin, että kyseessä on torstai joka vähentää ihmisten menojalan vipatusta entisestään. Päätimme lähteä kävelemään baarikatua eteenpäin kunnes löytäisimme lupaavan paikan.

Käveltyämme kadun lähes toiseen päähän, tulimme kantapaikkamme, Bar Nativen, kohdalle. Native on jaettu ikäänkuin kahteen osaan - kadun toisella puolella on varsinaiset sisätilat, musiikki täysillä ja ihmiset tanssilattialla. Toiselta puolelta löytyy terassialuetta sekä sisätila jossa ei kuitenkaan ole ollenkaan yhtä seinustaa, eli terassialueelta voi sisälle kävellä esteettä. Varsinkin alkuillasta tämä puoli on mieleeni koska keskustelu on helpompaa, on tilaa olla ja tämän ulko-sisätilan sohvat ovat varsin mukavia.

Valitsimme jälkimmäisenä mainitun ja jäimme baaritiskille odottamaan vuoroamme. David kertoi jostain sukelluskurssista jonka hän aikoo ottaa kesällä ja taisi hän puhua sukellusfirman perustamisestakin. Itse keskityin haravoimaan pöytiä katseellani - osittain tuttuja etsien mutta muuten lähinnä ihmisiä arvioiden. Tuttuja ei näyttänyt paikalla olevan. Huomioni kiinnittyi kuitenkin erääseen pöytään jossa oli neljä, baaritiskiltä arvioiden suhteellisen kaunista naista. He istuivat sohvarykelmällä jossa oli vielä paljon tilaa jäljellä. Vinkkasin pöydän Davidille ja lähdimme kävelemään sitä kohti.

- Saako liittyä seuraan? kysyin samalla lähimpänä minua ollutta naista silmiin katsoen.

Naiset katsoivat meitä arvioivasti ja muutaman katseen toisiinsa luoden päättivät tilaa löytyvän. En ollut varma olivatko he paikallisia vai vaan piipahtamassa olevia turisteja. Syntyjään he eivät ainakaan olleet täältä kotoisin, mutta täällä asuukin monia nuoria jotka ovat muualta tänne muuttaneet. Tämä mieltäni askarruttava kysymys olikin ihan hyvä avausrepliikki esitettäväksi pöytään istumisen jälkeen. Kävi ilmi, että Sara, tummatukkainen nainen asui täällä ja nämä kolme muuta olivat hänen ystäviään jotka olivat kotoisin Norjasta ja vain tapaamassa ystäväänsä.

Ilta jatkui small-talkin merkeissä - puhuttiin töistä, Norjan talvesta, kotimaistamme, säästä täällä, tulevaisuuden suunnitelmista sekä miehen ja naisen eriarvoisuudesta joissakin yhteiskunnissa sekä siitä mitä tulisi tehdä jotta tilanne paranisi. David kiskoi viinaa vauhdilla ja yllytti muitakin juomaan. Illan aikana pöytään tilattiin useita 12 shottia sisältäviä tarjottimia, oli Jägermaisteria sekä tequilaa. Nostimme maljaa muun muassa torstaille, ystäville, lomalle sekä tulevalle.

Muutaman tunnin päästä David rupesi olemaan siinä kunnossa että seuraavana olisi vuorossa pöytään sammuminen. Vaikka hän onkin kova juomaan määrällisesti on myös hänellä rajansa. Nyt ylimääräisten shottien sekä vodkacolan kiskominen kostautui. Itse olin tässä vaiheessa paljon paremmassa kunnossa ja Sarakin istui jo kihertämässä kainalossani. Mietin miten jatkan tilannetta, David ei selkeästi jaksaisi enää kauaa ja tahdon saada tästä pisteen.

- Miten olisi jatkot? kuulin itseni kysyvän sen kummempia miettimättä.
- Joo, jatkot, totta vitussa! David lähes huusi kysymykseeni vastaukseksi.
- Hmm.. Teilläkö? Sara kysyi niin hiljaisella äänellä korvani vieressä lähes kuiskaten, että olen lähes varma olleeni ainoa joka sen kuuli.

Vastaus miellytti minua ja tiesin että tämä piste voisi olla varma. Silitin hellästi Saran reittä ja kerroin että meillä jatkot olisi muuten aivan loistava ajatus mutta halusin myös ajatella hänen kavereitaan jotka asuivat aivan Saran asunnon lähettyvillä olevassa hotellissa. Meiltä sinne olisi kuitenkin matkaa ja tytöillä olisi ikävä lähteä yksin sinne suunnistamaan, edes taksilla. Sara ei näyttänyt miettivän asiaa paria sekuntia kauempaa kun hän jo päätti että toki jatkot voidaan pitää myös hänen luonaan. Tämä suunnitelma tyydytti kaikkia joten lähdimme matkaan.

Saavuimme Saran kämpille. Sara pahoitteli sotkua, kuulemma eilen oli vietetty pikkulauantaita ja häneltä oli jäänyt siivoamatta koska ei uskonut että tänne ketään tulisi. Istuuduimme kaikki hänen olohuoneensa isoille nahkasohville. Sara tarjosi kaikille tequilaa harmitellen ettei hänellä ole itseasiassa mitään muuta tarjottavaa. Joimme kaikki muutaman shotin kahta Saran kavereista lukuunottamatta, jotka sanoivat että passaavat koska väsymys on liian suuri. Shottien jälkeen keskityimme Saran kanssa vain toisiimme. Suutelimme pitkään Saran istuessa sylissäni ja kuuntelin Saran kuiskailua korvaani. Hetken kuitenkin keskeytti yksi Saran kavereista.

- Me taidetaan lähteä sinne hotellille, kellokin on aika paljon, yksi Saran ystävistä selitteli.
- Ahaa.. Okei. Nytkö jo? Sara kysyi muka ihmetellen.
- Joo. Toi ykskin on sammunut ja tekin näytätte keskittyvänne aika hyvin toisiinne..

Vilkaisin Davidia joka nukkui puolinojaavassa asennossa sohvalla. Huokaisin syvään, ehkä liiankin syvään, sillä kaikki tuntuivat noteeraavan sen. Sara kuitenkin puolsi kavereiden ajatuksia ja kävi ovella hyvästelemässä heidät. Kavereiden lähdettyä Sara ehdotti minulle vielä muutamaa shottia että saadaan pullo tyhjäksi. Pullo tyhjeni molempien avustuksella, shottien välissä jatkettiin toistemme hyväilyä sekä suutelua.

Pullon loputtua ehdotin makuuhuoneen puolelle siirtymistä. Totesin että ilta rupeaa kuitenkin olemaan pian aamun puolella ja ainakin itseäni väsyttää jo helvetisti. Pidin kuitenkin pilkkeen silmäkulmassa ja Sara ymmärsi mitä tarkoitin. Hän tuntuikin olevan varsin määrätietoinen ja halunsa esittävä nainen. Ehdotukseni jälkeen Sara nimittäin tarttui kädestäni ja ohjasi minut makuuhuoneeseensa ja rupesi napittamaan paitaansa auki. Hän teki sen erittäin hitaasti, keikistellen samalla ja kertoen kuinka ainakin hän tykkää nukkua alasti. Myönsin tekeväni samoin ja seurasin nauttivin katsein kun Sara riisui farkkujaan. Päästyään päällimmäisistä vaatteistaan eroon Sara kertoi käyvänsä nopeasti vessassa johon nyökkäsin myöntyvästi.

Tässä kävi virheeni. En muista mitään muuta. Oletettavasti olen sammunut tämän jälkeen, koska olin itsekin varsin tukevassa humalassa jo tässä vaiheessa. Olen kokenut vastaavaa ennenkin teinivuosinani ja tiedän että liiallinen humala vaikeuttaa pisteiden saantia rutkasti. Alkutyö - bongaaminen, keskustelu ja lämmittely on oikeasti parasta tehdä täysin selvinpäin tai korkeintaan pienessä hiprakassa. Olin kuitenkin itse aivan liian humalassa. En tiedä miksi toistin tälläisen virheen, virheen jota olen ennen säälinyt ja nauranut niin monen miehen tekevän. Haen lohtua siitä, että ehkä yritin liikaa uutta blogiani varten. Unohdin aivan perusasiat. Ehkä pidin pistettä liian varmana ja join sen takia aivan liian paljon. Nyt piste jäi kuitenkin saamatta. Se, että miksi vyöni ja ylin nappini olivat auki on vielä epäselvää. Sitä ei tiedä kukaan. Ehkä avasin ne odottaessani Saraa. Ehkä hän avasi ne. Kukaan ei tiedä eikä asialle varmaan koskaan ratkaisua saada.

Saran numeroa tai koko nimeä en koskaan ottanut. Tiedän missä hän asuu, mutta en tiedä tulemmeko tapaamaan enää jatkossa.